Uskalla. Olla. Luova.

Lankoja kieppuu ilmassa. Edestakaisin pyörien ja tuulenvireen mukana. Jokaiseen niistä pitäisi pystyä tarttumaan, mutta mistään ei saa kiinni. Sormet ei tartu, kun käsi ei nouse. Käsi ei nouse, kun aivoista ei tule käskyä. Ja sitten: siinä hetkessä, kun käsky lähtee ja käsi tarttuu langan päähän on maailma auki: Ou jee, tästä tämä taas lähtee!

Tartuin yhden langan päähän ja lähdin matkalle. Olen tuore yrittäjä, itseni työllistäjä, oman itseni pomo. Huikeeta, mikä vapaus! Voi tehdä mitä vaan inspiroivaa ja tarttua mihin vaan kiinnostavaan! Ja toisaalta, kaikki vähemmän kiinnostavatkin asiat ovat pitkälti omissa käsissä, oman ajattelun, suunnittelun ja aikataulutuksen varassa. Lankojen päät välillä totaalisesti hukassa. Itsensä johtamisen ilo ja haaste on tullut tutuksi. Siksi omaksi tsemppilauseekseni on tullut ”Uskalla olla luova.” Puretaanpa sitä vähän auki:

Uskalla. Vaatii rohkeutta uskaltaa ottaa kiinni tuntemattomasta. Kunnioittaa omia jaksamisensa rajoja, ja kuitenkin ylittää mukavuusalueensa rajat. Mennä rohkeasti päin pelkoja. Uskaltaa nähdä jotain sellaista, jota ei vielä oikeastaan edes ole. Uskaltaa olla yhtäaikaa heikko ja vahva. Uskaltaa tehdä virheitä ja nauraa itselleen.

Olla. Elää tässä hetkessä, ei tulevassa tai menneessä. Olla rehellinen itselleen. Kuulla kuiskaus ja nähdä hämärässä -molemmat vaativat pysähtymistä. Odottamista, mutta koko ajan matkalla olemista.

Luova. Uskaltaa olla avoimessa tilassa itsensä kanssa. Ihmetellä tätä ja tuota: ’Ai, katos vaan, noinkin voi tehdä. Oho, tätäkös tästä tulikin!’ Katsoa tuttua asiaa uudesta kulmasta. Katsoa vierasta asiaa uteliaasti. Sietää epävarmuutta ja luottaa ratkaisun löytymiseen. Kokeilla, erehtyä ja kokeilla taas. Tehdä sitä, mistä nauttii. Nauttia siitä, mitä tekee.

Riittäisiköhän tässä opeteltavaa yhdelle elämälle?

Marjo

Luovuuspohdintojen inspiroijana:

Krista Launonen: Luovuus lähtee käsistä. Käytännön ohjeita värikkäämpään työelämään. Gummerus 2014.

Kuva: Panu Rissanen